karuselli-2015-01 karuselli-2015-03 karuselli-2015-02 karuselli-2012-07 karuselli-2015-04

Häjyporvari-blogi osa 4: Tuottajat tiukilla


Sieltä revitään, mistä helpoiten voidaan

Kuluva vuosi ei ainakaan tähän saakka ole ollut kovinkaan menestyksekäs maataloustuottajien kannalta. Venäjän talouspakotteet ovat sakanneet vientiä jo pitkään. Maaseutuvirasto ilmoitti jo viime syksynä lykkäyksistä tukien maksatuksessa, meijerit ja lihatalot ovat laskeneet tuottajahintojaan kilvan eikä peltotöillekään ole kevään aikana suotu kaikista otollisimpia olosuhteita ainakaan Etelä-Pohjanmaalla. Jos muuhun maataloustuottajalla ei ole ollut luottamista, niin ainakin siihen, että tuottajahinnan laskiessa kustannukset nousevat.
Pieniä valonpilkahduksia kuluttajien arkeen sen sijaan on tuonut kauppojen yhteinen halpuutuskampanja, jonka ansiosta monien elintarvikkeiden hintoja on laskettu. Kauppa ei näe itseään syyllisenä alkutuottajan hinnan leikkaamiseen, mutta kuin vaistomaisesti tuottajahinnan lasku on silti seurannut halpuutuksien perässä. Suomalaisen maataloustuottajan selkänahka on tunnetusti se paikka, josta on helpoin repiä.
Harmittavan usein sitä tuntuu, että ”tavalliset suomalaiset kuluttajat” ovat vieraantuneet maaseudusta ja maataloustuotannosta.

Osan mielestä suomalaisen maatalouden voisi lopettaa kokonaan ja tuottaa ruokaa kotimaassa vain huoltovarmuuden verran. Paljonko se sitten on? En minä ainakaan tiedä. Sama porukka pitää usein myös suomalaisen ruoan puhtautta myyttinä. Minulla ei ole näyttää tutkimustulosta kumpaankaan suuntaan, mutta valitsen kaupan hyllyltä mieluummin kotimaisen tuotteen. Se maksaa useimmiten vähän enemmän, mutta ainakin tiedän, mistä se tulee.
Yle uutisoi 8.1.2015, että kuluttajat haluavat kauppoihin vapaan lehmän maitoa ja iloisen possun lihaa. Monen kuluttajan näkökulmasta vapaan lehmän maito tulee lehmästä, joka kirmaa vapaana pitkin maita ja mantuja kesät talvet. Valitettavasti voitaneen todeta, että kotieläintuotanto harvoin toimii näin. Kehitys kohti tuotantoeläinten parempaa hyvinvointia on toki aina positiivista ja tuottajat usein haluavat luoda eläimilleen mahdollisimman hyvät olosuhteet. Huonosti voiva eläin ei myöskään ole tuottava. Eläimille olisi mukava järkätä kaikkea kivaa, mutta tässäkin kohtaa täytyy muistaa taloudelliset realiteetit. Investoinnit maksavat rahaa maataloudessakin. Epäilen, että harva olisi valmis maksamaan kotimaisen tuotannon eettisyydestä vielä lisähintaa, jos halvempi ulkomainen tuote maistuu samalta.

Minusta olisi hienoa, jos suomalainen maajussi saisi koko tilinsä markkinoilta eikä tukiaisia tarvittaisi. Siihen on hyvä pyrkiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi ruoan kuluttajahinnan kaksinkertaistamista ja se tuskin ainakaan lisäisi kotimaisten tuotteiden houkuttelevuutta. Harva ryhtyy maataloustuottajaksi rahan takia, mutta siitäkin huolimatta ympärivuotisesta ja ajoin ympärivuorokautisesta työstä kuuluu saada kohtuullinen korvaus.
Tosiasia on, että kotimainen ruoantuotanto ei työllistä pelkästään sitä traktorilla ajelevaa junttia, joka viettää päivät lehmiä paijaten, kun robotit hoitavat lypsytyön ja suuntaa veronmaksajien rahoilla talveksi etelän lämpöön. Se työllistää myös valtavan määrän suomalaisia kuljetuksessa, elintarviketeollisuudessa ja kaupassa. Moni käyttää urakoitsijoita tilan viljely- ja korjaustöissä. Jos valot sammutetaan maatiloilta, voi ne samalla sammuttaa myös monesta yrityksestä, sekä maalta että kaupungista.

Itse suosittelisin kaikille, mutta varsinkin päättäjille, että lähtevät edes päiväksi kokeilemaan, mitä maataloustuottajan arki on. Ja tarkoitan, kokeilemaan, heräämään aamulla lypsylle, kolaamaan lantaa ja ajamaan kellon ympäri pellolla. Ei siis käväisemään traktorin hytissä vartin verran ja postaamaan tämän jälkeen kuva sosiaaliseen mediaan tunnisteilla #työntäyteinenpäivä ja #hittokurankkaa. Veikkaan, että omakohtainen kokemus muuttaa monen mielipidettä ja saa näkemään suomalaisen maataloustuottajan erilaisin silmin. Koko ajan harvemmalla on enää yhteyksiä maatiloihin, mutta ehkä maatalousaiheisten Facebook-ryhmien kautta löytyisi apua.
Sillä aikaa kun te lukijani suunnittelette tilavierailuja, alan minä pohtimaan, mitä sitten söisin, kun suomalaisen maataloustuottajan rattaisiin lyödään viimeinenkin kapula.

Laura Kujala
Pohjanmaan Kokoomusnuorten piirihallituksen jäsen

_____________________________________________________________________________

Pohjanmaan Kokoomusnuorten piirihallituksen jäsenet kirjoittavat kuukausittain ajankohtaisista ja puhuttavista aiheista tässä blogissa!