karuselli-2015-01 karuselli-2015-03 karuselli-2015-02 karuselli-2012-07 karuselli-2015-04

Henkilöstömitoitus unohtaa palvelunsaajan ja laadun


Vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksesta on kalisteltu kalpoja jo useamman viikon ajan. Kestäviä perusteluita sitovan hoitajamäärän puolesta ei ole esitetty ja asiaa populistin lailla ajanut peruspalveluministeri Guzenina-Richardson itsekin totesi haastattelussa (14.8.), että hänen esittämäänsä 0,7 hoitajan henkilöstömitoitusta on arvioitava paikan päällä työnjohdollisesti.

Kun kerran kyseessä on ministerinkin mielestä lopulta työpaikoilla pohdittava käytännön asia, miksi tällainen populismi?

Ministeri ei ole osoittanut, millä hänen henkilökohtainen profiilinnostoyrityksensä rahoitettaisiin. Epämääräiset sitovat henkilöstömitoitukset pelkästään kasvattavat kuntien jo ennestäänkin valtavia terveydenhuoltokustannuksia.

Toisin kuin nyt ministerin tulisi perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaisesti rahoitusperiaatetta noudattaen turvata kunnille riittävät resurssit uusien velvoitteiden hoitamiseksi. Periaatetta noudatettaessa ensin tulisi etsiä uusin tehtäviin tarvittavat varat valtion budjetista ja vasta sitten lupailla.

Keskusteltaessa pelkästään henkilöstömitoituksista ja erilaisista desimaaliluvuista, on kokonaan unohdettu palvelunsaaja ja palveluiden laatu. Mielestäni millään muulla ei tule olla lainsäätäjän näkökulmasta merkitystä kuin sillä, että vanhus saa laadukasta palvelua.

Henkilöstömäärän lisääminen ei kuitenkaan ole tae palvelun laadulle, joka on ainakin omasta mielestäni paljon tärkeämpää kuin se, montako henkeä tuota laatua on takaamassa.

Samalla tällainen lisääntyvä sääntely ja betonoidut henkilöstömitoitukset sitovat sellaistenkin kuntien kädet, jotka pystyisivät tuottamaan korkeampilaatuista palvelua muita tehokkaammin. Samoin se estää tehokkaasti uusien ideoiden ja palvelutuotannon kilpailun syntymistä, mikä on tulevaisuudessa palveluiden rahoituksen kannalta välttämätöntä.

Laissa tulisi pikemminkin määritellä laatukriteereitä ja -mittareita. Palvelua saavat vanhuksetkaan eivät ole mitään vihanneksia, vaan ihmisiä, joilla on tahto. Sen sijaan, että yrittäisimme pelkästään holhota heitä, tulee meidän kehittää palveluita kuuntelemalla heitä ja tarkkailla laatua kysymällä heidän mielipidettä saamastaan palvelusta.

Jos lakiin välttämättä halutaan jokin henkilöstömitoitus kirjata, olisi mielestäni paikallaan kirjata mitoitus sille, miten usein omaiset ja sukulaiset vierailevat vanhusten luona.

 

Visa Kananoja
puheenjohtaja, Pohjanmaan Kokoomusnuoret ry.
Jalasjärvi

 

Kirjoitus on julkaistu 27. elokuuta 2012 sanomalehti Ilkassa