karuselli-2015-01 karuselli-2015-03 karuselli-2015-02 karuselli-2012-07 karuselli-2015-04

Pikavippien kieltämisestä ja pikavippiyhtiöiden itsesääntelystä


Eduskunnassa on keskusteltu ja ratkottu pienlainoihin (myöhemmin: pikavippeihin) liittyviä asioita vuodesta 2005. Tuolloin pikavipit tulivat täyttämään rahoitusmarkkinoilla ollutta kysyntää pienistä, vakuudettomista ja nopeasti nostettavista käyttöluotoista.

Vuosien myötä pikavippien tarjoaminen on säädetty rekisteröintiä edellyttäväksi elinkeinoksi sekä kuluttajansuojaa on parannettu: lainanhakijan henkilöllisyys on todennettava lainaa haettaessa ja on kielletty pikavippien maksaminen, mikäli niitä oli haettu kello 23:n jälkeen. Toisin sanoen, kun ongelmia on havaittu, ne on ratkottu.

 

Nyt kuitenkin 127 kansanedustajaa on allekirjoittanut eduskunnan käsittelyyn tulevan lakialoitteen, jolla pikavippitoiminta kiellettäisiin kokonaan mm. seuraavanlaisin perustein:

”Mikäli kuluttaja ei saa muuta luottoa kuin pikaluottoja, hänellä ei voi olla varaa niihin. Mikäli taas on varaa näihin luottoihin, on mahdollisuus myös niitä edullisempaan lainaan. –” 

Tämä on erityisen kyseenalainen perustelu, sillä Taloustutkimus Oy tutki joulukuussa Suomen Pienlainayhdistyksen toimeksiannosta pankkien kulutusluottoja. Tutkimus kohdistui kymmeneen eri pankkikonttoriin, jotka edustivat seitsemää eri pankkiyhtiötä. Tutkimuksen lopputuloksena voidaan todeta pikavippien olevan jopa edullisempia kuin lakialoitteen perusteluissa mainitut ”niitä edullisemmat lainat”.

Tutkimuksessa pienin mahdollinen myönnettävä laina olisi ollut 400 euroa, pääsääntöisesti kuitenkin huomattavasti suurempi summa. Lainan olisi saanut nopeimmillaan kahdessa viikossa. Pienia kulutusluottoja ei myönnetty suurten käsittely- ja hallinnointikulujen vuoksi, minkä lisäksi edellytettiin pysyvää asiakassuhdetta pankkiin.

 

Lakialoitteen perustelut jatkuvat seuraavasti:

”– Pikaluottotoiminta perustuukin siihen, että ihmisen hätää tai heikkoa harkintakykyä käytetään hyväksi.”

 En tiedä millainen kuva eduskunnassa on yritystoiminnasta ja erityisesti luotonantoon perustuvasta yritystoiminnasta. En kuitenkaan usko, että yhdenkään yrityksen kantava idea tai ansaintalogiikka voisi perustua siihen, että myönnetään lainaa ihmisille, joilla ei ole maksukykyä niiden hoitamiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta lakialoitteen perustelun olevan pelkkää populismia.

 

Armoton poliittisten pisteiden kerääminen perustunee siihen, että pikavippien käyttöjien uskotaan olevan maksuhäiriöisiä ja tuottavan niitä lisää. Pikavippiyhtiöt itse tuskin voivat enää tehokkaasti vaikuttaa niiden toimintaan kohdistuvaan sääntelyn uhkaan. Yhtiöiden olisi kuitenkin kannattanut heti ensimmäisenä ryhtyä hrajoittamaan itsesääntelyä eli välttää tehokkaasti valtion sääntely esimerkiksi perustamalla keskinäisen rekisterin, johon merkitään kaikki pikavippinsä maksamatta jättäneet henkilöt. Uutta vippiä ei myönnettäisi ennen kuin aiemman velvoitteet on suoritettu pois. Näin vältettäisiin sekin pieni osa maksuhäiriöitä, jotka johtuvat pikavippien ketjuttamisesta ja iltapäivälehdet ylistäisivät yhtiöitä.

Pikavipit ovat syntyneen nimen omaan rahoitusmarkkinoilla olleeseen tarpeeseen. Tarpeen säilyminen ja pikavippien kieltolaki voisi pahimmillaan luoda nykyisten valvottujen avoimien markkinoiden sijaan pimeät luottomarkkinat. Lisäksi pikavippien kieltämisen tarkoittavaa kuluttajan (laillisten) lainansaantimahdollisuuksien heikkenemistä. Pikavipit lienee myös yksinkertaista korvata erilaisilla luottokorttituotteilla. Todennäköistä onkin, että mikäli pikavipit kielletään, tulemme näkemään markkinoilla hyvin paljon uudenlaisia joustavia luottokortteja eri käyttötarkoituksiin.

Maalaisjärjellä ajateltuna lieneekin tarkoituksenmukaisempaa varmista nykymuotoisten, laillisten pikavippien riittävä selkeys ja kuluttajansuoja sekä ennen kaikkea nostaa kuluttajien taloustietämystä jo koulunpenkiltä alkaen.

 

Visa Kananoja

Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa sekä 2. maaliskuuta 2012 sanomalehti Pohjalaisessa